Irma Marttila

Helsingin kaupungin palveluksessa oli viime vuoden lopussa 39 746 henkilöä, heistä naisia oli 75 prosenttia. Sosiaalivirastossa, opetusvirastossa ja terveydenhuollossa perustyötä tekevien naisten ja miesten palkkataso ei päätä huimaa. Pakollisten menojen jälkeen käteen jäävällä rahalla on vaikea tulla toimeen varsinkin, jos elää yhden hengen taloudessa. Vuoden 2009 lopussa sosiaaliviraston palveluksessa oli 12 484 työntekijää, heistä 4205 oli määräaikaisia.
Sosiaaliviraston henkilökunta on naisvaltainen, n. 92 prosenttia työntekijöistä on naisia. Päivähoidossa lähihoitajalle jää n. 11 euroa päivässä käteen pakollisten menojen jälkeen. Miten yksineläjä, puhumattakaan yksinhuoltaja selviää arjesta tuolla summalla yksin tai lasten kanssa? Matalapalkkaisten ja pätkätyötä tekevien perheissä raha on vähissä. Vuonna 2008 suomalaisista lapsista 150 000 eli suhteellisessa köyhyydessä. Mikä on luku tänään Helsingissä? Kuka osaa kertoa, mitä vaikutuksia köyhyydellä on lasten ja perheiden elämään tulevaisuudessa? Herätys ammattijärjestöt, vai pitäisikö matalapalkkaisten naisten pistää hynttyyt yhteen!
Työllä on suuri merkitys ihmisen elämässä ja arjessa. Henkilökunnan fyysinen ja henkinen hyvinvointi vaikuttavat työnlaatuun, motivaatioon ja työssä jaksamiseen. Edellisen laman aikana resursseja vähennettiin ja tämän laman myötä tilanne on tiukentunut ja työtahti kiihtynyt. Miten palvelut pelaavat, kun suuret ikäryhmät siirtyvät eläkkeelle? Virkoihin ja toimiin on palkattava pätevää ja ammattitaitoista henkilökuntaa. Määräaikaisen työntekijän työsuhde on vakinaistettava, kun työ on pysyväisluonteista. Myös nuorilla naisilla täytyy olla mahdollisuus suunnitella tulevaisuuttaan ilman paineita.
Henkilöstöllä täytyy olla mahdollisuus oman ammattitaidon ylläpitämiseen, onnistuneiden kokemusten jakamiseen, koulutukseen ja työn kehittämiseen. Laadukkaat julkiset hyvinvointipalvelut ovat jokaisen etu, ne on taattava kaikille helsinkiläisille perheille. Eri hallintokuntien yhteistyöllä varmistetaan varhainen tuki lapsille, nuorille ja perheille. Hyviä ja turvallisia peruspalveluita ei saa romuttaa. Kaikkien ihmisten hyvinvoinnista on huolehdittava. Ihmisiä ei saa ajaa eriarvoiseen asemaan, siihen ei sivistysvaltiolla ole varaa. Meidän on kuultava hiljaisen enemmistön ääntä.

Pääkaupunkiseudulla on suurkaupungin ilmiöt. Resursseja tulee kohdentaa oikeudenmukaisesti sinne missä niitä tarvitaan. Työntekijöiden hyvinvoinnista on huolehdittava.  Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!

Helsingin Sos. dem. Naispiirin julkilausuma 12.6.2010                     

Aurinko paistaa ihanasti ja päätin kävellä töistä kotiin! Kävely on hyvää kuntoilua. Yleensä kuljen bussilla, mutta hyvä sää houkutteli ulkoilemaan. Tänne kotikulmille, lähiöön, ei pääsekkään luxusbusseilla, vaan jostain on kaivettu todella vanha ja karmea kalusto. Tämmöisiä bussseja oli ennenvanhaan tuolla itänaapurissa ja niitä ihmeteltiin. Onko ne bussit tuotu Helsinkiin kilpailutuksen myötä? 

Tämä bussi on nykyään retusoitu, kylkiä on maalailtu ja peitetty mainoksilla. Sisustus on edelleen yhtä karsea. Punaista rispaantunutta kangasta on penkkien päällä. Missähän tällä kaunottarella on ennen kuljetettu asiakkaita ja mitä tästä on maksettu? Ei ole hyvää mainosta Helsingille ja suorastaan hävettää, kun ihmiset ihmettelevät!!! 

Tätä kalustoa on liikenteessä paljon ja miksi tästä ei ole noussut keskustelua. Johtuuko se siitä, että nämä eivät liiku paraatipaikoilla, keskustassa? Tervetuloa ajelulle tänne itään…

NYTKIS RY:N KANNANOTTO 23.4.2010, Julkaisuvapaa heti
 

Vaikka miten päin yrittäisi asian kääntää, niin lopputulos on tämä: naiset ovat köyhempiä kuin miehet. Työelämän epätasa-arvo - kuten pienemmät palkat ja epätyypilliset työsuhteet - näkyvät myös eläkkeissä: naisen eläke-euro on keskimäärin 78 senttiä. Naisjärjestöt vaativat, että eläkekeskusteluun on nostettava myös naisnäkökulma.

Pienet eläkkeet eivät ole ainoa ongelma. Monella naisvaltaisella ja pienipalkkaisella alalla jäädään eläkkeelle alle 60-vuotiaana. Julkisen sektorin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota työhyvinvointiin. Perusteettomat pätkätyöt on saatava loppumaan ja ihmisiä palkattava tarpeeksi. Sosiaali- ja terveyssektorin työvoimatarve kasvaa lähivuosina huimaa vauhtia. Jos naisten työhyvinvointiin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, on Suomen valtion turha haaveilla yleisestä eläkeiän noususta.
Työelämän segregaatio on yksi taustasyy naisten pienille eläkkeille. Suomella on nyt käsissään oivat keinot segregaation ja monen muun työelämää koskevan ongelman lääkitsemiseen: vanhempainvapaajärjestelmän uusiminen ja vanhempainvapaista johtuvien kustannusten jakaminen tasan. Suomalainen vanhempainvapaajärjestelmä pitää uusia 6+6+6-mallin mukaisesti. Uusi järjestelmä koostuisi kolmesta kuuden kuukauden jaksosta, joista yksi olisi äidille, yksi isälle ja yksi jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla.

Lisätietoja: Tanja Auvinen, 050-4696242
NYTKIS ry:n puheenjohtajajärjestö vuonna 2010 on Vasemmistonaiset. NYTKIS ry:n puheenjohtaja on Minna Sirnö ja varapuheenjohtaja Lena Paju.
—————————————————————————————————————-
 Olin tässä kokouksessa mukana ja toivon keskustelua pienistä eläkkeistä!  Paljonko euroja eläkkeestä jää käteen päivässä ja miten arki sujuu sinnitellessä köyhyydessä?

Päivähoidon ammattilaisena olen sitä mieltä, että jokaisen lapsen oikeus päivähoitoon on hyvä päätös. Harvoin vanhemmat tuovat lapsensa päiväkotiin ”turhaan” ja miten voimme tietää perheiden tilanteen ja tarpeet? Joskus päivähoito on lapselle myös lepopaikka, siellä on säännöllinen, turvallinen päiväohjelma ja ystäviä. Miten esim. yksinhuoltajat voivat etsiä työtä jos hoitopaikkaa ei ole. Työttömyys ja köyhyys ovat lisääntyneet ja syyttömät lapset siitä eniten kärsivät.  Vuonna 2008 lapsista 150 000 eli köyhyydessä, perheen vähävaraisuus vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin osallistua harrastuksiin ja muihin toimintoihin.  Lasten ja nuorten köyhyys tulee kalliiksi niin inhimillisesti kuin taloudellisesti koko yhteiskunnan tasolla. Eikö köyhän perheen lapselle ole hyväksi päästä päiväkotiin, polkua täytyy tasoittaa.

Päivähoito on monikulttuuristen perheiden lapsille parasta mahdollista kotouttamista tähän yhteiskuntaan. Äidin ja isän roolit muuttuvat uudessa kulttuurissa, on opittava uusi kieli jotta voi opiskella ja tehdä työtä. Veikkaan, että juuri näiden perheiden lapset jäävät ovien ulkopuolelle, jos subjektiivista oikeutta päivähoitoon muutetaan.

Liian moni vanhempi elää arkeaan pätkätyön ja työttömyyden maailmoissa. Jos jokaisen lapsen oikeudesta päivähoitoon tingittäisiin, joutuisivat myös lapset pätkähoito- ja pätkäihmissuhteisiin. Ei päiväkodeilla ole varaa pitää vapaina paikkoja ja niinpä paluu tuttuun päiväkotiin ei varmasti aina onnistuisi. Lapselle on tärkeää, että elämässä on pysyviä ihmissuhteita ja päiväkodin henkilöstö on vanhempien tukena. Ollaanko naisia ajamassa pois työelämästä, halutaanko naiset kotiin hoitamaan lapsia?

Päivähoidon valikkoa voidaan aina parantaa vastaamaan ajan haasteisiin, aina ei tarvita kokopäivähoitoa. Maksupolitiikkaa voidaan myös tarkistaa, onko se oikeudenmukainen tulojen suhteen?

Onneksi lapset päiväkodissa eivät kysy toiselta lapselta oletko työttömän, pätkätyöläisen, köyhän lapsi?

Oli ajatus kirjoittaa aivan muuta, mutta murheellinen uutinen on täyttänyt mielen, uutiset ja lehdet tänään. Espoossa tapahtunut murhenäytelmä koskettaa liian monia ihmisiä, perheitä, sukulaisia, uhrien ystäviä jne. Heille tämä päivä on mustapäivä ja juhliminen ei varmasti ole mielessä.  Osanottoni teille surunmurtamille läheisille.

Tänään Uutispäivä Demarissa oli kirjoitus -Suomi uhkaa jakautua kolmeen luokkaan – ja niin on varmasti käynyt. Sen olen nähnyt omassa työssäni, köyhyys lisääntyy ja apua ei saada ajoissa, se ajaa ihmiset ahdinkoon..

Toivon Suomen hallitukselta parempia eväitä tulevalle vuodelle. Jokaisen etu on, että kaikki voivat hyvin.  Parempaa Uutta Vuotta 2010, pidetään huoli toisistammme ja itsestämme.

”Mitä suurempi yleisö, sitä suurempi nöyryytys”
Hurja uutinen, n. 30 koululaista katsoo vierestä, kun yhtä koululaista pahoinpidellään!!  Mihin ollaan menossa suomalaisessa koulussa, eikö tämmöistä välinpitämättömyyttä saada katkaistua koulussa ja kotona? Ei kannata puhua koulukiusaamisesta, tämä on pahoinpitelyä.
Miksi ihmiset eivät puutu väkivaltaan? Kun ei ”näe” ei tarvitse puuttua ja osa sanoo, ettei kannata puuttua ettei joudu itse syytteeseen. Miten sitten jos uhri on hengenvaarassa, eikö silloin ole suorastaan velvollisuus auttaa. Jos pelottaa syytteeseen joutuminen, niin vähintä mitä voi tehdä on poliisin kutsuminen paikalle.

Viime laman jälkeiset ”säästöt” ovat edelleen voimassa, kouluissa ei aina ole terveydenhoitajia, kuraattoreita. Heille kiusatut lapset voisivat puhua. Lapset haluavat säästellä vanhempiaan ja siksi tieto kiusaamisesta ei aina tule vanhempien tietoon ajoissa.

Ihmisten täytyy olla kiinnostuneita, mitä ”naapureille” tapahtuu, sosiaalinen vastuu on tärkeää. Miksi tämä taito on katoamassa, siinä olisi tutkijoille töitä. Kouluissa täytyy aloittaa lyömätönlinja ja se täytyy kuulua opetusohjelmaan. Hyvä käytös ja toisten auttaminen ovat tärkeimpiä taitoja elämässä. Miten Pisa-tutkimuksissa huipulla olevissa kouluissa ei ole koulurauhaa? Olisi hyvä tutkia myös koulussa viihtymistä, oppimisympäristöä sekä oppilaiden ja opettajien vuorovaikutusta.
Vanhemmilla on tietysti vastuu, mutta eivät vanhemmat koulussa ole lapsiaan vahtimassa.
 

Vielä yksi juttu, joutuuko pahoinpidelty nuori vaihtamaan koulua? Jääkö pahoinpitelijä kouluun, jatkuuko kiusaaminen? Kumpikin tässä tarvitsee terapiaa ja apua, samoin vanhemmat.

”Työttömien määrä on kasvanut rajusti Uudellamaalla vuoden aikana, ilmenee Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyystilastosta. Heinäkuun lopussa työttömiä oli alueella 65 500 eli yli 18 000 enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Kasvua kertyi peräti 39 prosenttia. Pelkästään kesäkuusta heinäkuuhun työttömien joukko kasvoi 4 500 henkilöllä, kun oppilaitoksista valmistuvat tulivat työmarkkinoille. Uudellamaalla työttömien osuus työvoimasta oli heinäkuun lopussa 7,8 prosenttia.  Avoimien työpaikkojen määrä hupeni vuodessa lähes 3 000 paikalla. Helsingin työttömyysprosentti on jo 8,9%. 

Taantuma on pidentänyt Helsingin seurakuntien ruokajonoja ja Alppilan seurakunnassa diakoniaruokailussa kävijöiden määrä on liki kaksinkertaistunut talouskriisin myötä. Myllypuron Liikuntamyllyn elintarvikejakelussa käy jopa 1 300 ihmistä jakelukertaa kohti, kun viime vuonna kävijöitä oli kerralla noin 800 ihmistä. Liikuntamyllyssä jaetaan kauppiaiden lahjoittamia elintarvikkeita. Nyt jaettavista elintarvikkeistakin alkaa olla puutetta, koska taantuma on koskettanut myös kauppiaita.”

Näistä asioista on kerännyt tietoa Stadin Demareiden Köyhyysryhmä ja karua luettavaa ovat ihmisten tarinat arjesta. Tilanne taitaa vain kärjistyä?

Saa nähdä mitä palokunnan vintillä päätetään tänä viikonloppuna? Mihin suuntaan Helsinkiä viedään kokoomuksen ja vihreiden ollessa ruorissa?

Hesarissa ollut otsikko pysähdytti tänä aamuna, tähänkö on tultu? 

Lehden tarina on Myllypuron sairaalasta, tuttu paikka minulle. Vuosia sitten siellä oli hoidossa sukulaiseni, vierailin siellä usein. Kävimme päiväkodin lasten kanssa laulamassa Myllypuron sairaalan asukkaille ja kyyneleet silmissä vanhukset kuuntelivat lasten kaunista laulua. 

Helsinki haluaa vähentää pitkäaikaissairaanhoitoa, mitä siitä seuraa arjessa? Viimeisten seitsemän vuoden aikana pitkäaikaissairaansijoja on vähennetty noin 300:lla. Tänä vuonna niitä vähennetään 50:llä. Vanhusten määrä lisääntyy ja paikkoja vähennetään – miten tämmöiseen päätökseen on tultu? Helsingissä pitkäaikaishoidossa on 1165 potilasta, suurin osa vanhuksia. Hoitoon on 70 potilaan jono ja sen huomasin kun läheinen vanhus tarvitsi sairaalahoitoa kesällä ja nyt syksyllä. Liian nopeasti hänet kotiutettiin ja niinpä hän teki yhteensä viisi reissua sairaalaan… 

Lehdessä osastonhoitaja kertoo, että hänen osastollaan on 45 potilasta, heistä yksi pystyy kävelemään apuvälineen kanssa. Kiitokset tämä osastonhoitaja lukee mielipideosastoilta ja pienellä tekstillä kuolinilmoituksen alareunasta!! 

Nyt on Lapsen Oikeuksien 20v. juhlavuosi. Milloin vanhuksilla on oikeus ihmisarvoiseen vanhuuteen ja työntekijöillä mahdollisuus tehdä työnsä hyvin. Vanhustensuojelu on nostettava keskusteluun! 

Helmikuussa 1935 Naisyhdistyksen kuukausikokouksessa Martta Salmela-Järvinen alusti johtokunnan esityksen kannatusyhdistyksen perustamisesta. Esitystä kannatettiin ja päätettiin perustaa Kallioniemen Kesäkodin Kannatusyhdistys, jonka tarkoituksena on “tehdä tunnetuksi perheenäitien lomanvieton yhteiskunnallista ja terveydellistä merkitystä ja järjestää perheille, äideille ja lapsille lomanviettomahdollisuuksia joko kokonaan maksuttomasti tai halvoin hinnoin”. Tälle yhdistykselle Sos.dem. Naisyhdistys luovutti Kallionimen Kesäkodin kiinteistön 27.2.1935 päivätyllä kauppakirjalla rakennuksineen ja irtaimistoineen 40 000 markan hinnasta. Samalla siirtyivät kesäkodin velat kannatusyhdistyksen maksettaviksi. 

Tälle yhdistykselle Sos.dem. Naisyhdistys luovutti Kallionimen Kesäkodin kiinteistön 27.2.1935 päivätyllä kauppakirjalla rakennuksineen ja irtaimistoineen 40 000 markan hinnasta. Samalla siirtyivät kesäkodin velat kannatusyhdistyksen maksettaviksi. Itsenäisen kannatusyhdistyksen perustaminen ei katkaissut Naisyhdistyksen jäsenten työtä Kallioniemen hyväksi, sillä suurin osa jäsenistä liittyi kannatusyhdistyksen jäseniksi. Arpoja myytiin ja osallistuttiin johtokunnan työhön ja aina tarvittavaan talkootoimintaan. Netistä löydät lisää tietoa Kesäkoti Kallioniemestä- http://www.sunpoint.net/~kallioniemi/  Käy tutustumassa Kallioniemeen ja hyvää kesää!

Vuonna 1952 demarinaiset Terttu Sainio ja Anu Karvinen perustivat Kahvila
Ursulan, silloin Helsingissä odoteltiin innokkaasti kesäolympialaisia.
Hankkeessa oli mukana varmasti useita demarinaisia, mutta Terttu Sainio oli
idean äiti ja puuhanainen. Terttu Sainio toimi Ursula Oy:n toimitusjohtajana 30-vuotta. Ursulan omistajat eivät ole vaihtuneet, edelleen omistajia ovat äiti-, lapsi- ja vanhusjärjestöt. Ursulan toiminnan tarkoitukseksi tuli näiden järjestöjen toiminnan tukeminen liiketoiminnasta tulevilla tuotoilla.

Ei kasvanut raha puussa Ursulaa perustettaessa, demarinaisilla oli uskomaton
tahto ja halu perustaa kahvila.  Ajan kovuudelle ja naisten huimalle yrittäjäuskolle on kuvaavaa, että alkupääomaa saatiin mm. pullojen ja paperin
keräyksellä. Kahvilan toiminta lähti hyvin käyntiin ja ihmiset pitivät kauniista Ursulasta. Näin on tänäänkin, Ursula on suosittu kahvila ja se on paras paikka rentoutua Kaivopuistossa. Kahvilaa on laajennettu vähitellen, vuonna 1957 rakennettiin rannan puolelle kesäpaviljonki.

Ennen Ursulaa Kaivopuiston niemenkärjessä oli 1830-luvulta lähtien kylpylä ja
Veduta-kahvila vuodesta 1932 lähtien. Nämä tuhoutuivat sodassa 1942 keväällä. Kymmenen vuotta tontti oli tyhjillään ja sitten naiset tekivät unelmastaan totta. Taas eletään vaikeita aikoja ja rohkeita naisia kaivataan
päätöksentekoon.
Cafe Ursula on minun suosikkikahvilani:) Hyvää kesää, tavataan Ursulassa!